Saturday, April 30, 2005

Tajusin juuri, ettei minulla ole ketään jota haluan.
Jos voisin hajota tähän paikkaan nyt, niin kiusaus olisi suuri.
Olen myös aika äärirajoilla jaksamiseni kanssa, unet ovat viime aikoina jääneet muutamaan tuntiin yössä.
Ei päivää ilman murhetta.
Olen aivan pirstaleina.

Friday, April 29, 2005

En varsinaisesti pelännyt kuolemaa mutta pelkäsin omaa pelkoani ja sitä kauheaa vinhaa pyörimistä hirveän korkealla.
Nyt odottelen lääkkeitä, kaupunki on tyhjä ja kaikki on kipeinä, ei saa oikein mitään tehtyä.

Wednesday, April 27, 2005

Herra mun perkele että ottaa päähän tuommoinen.
Ei hyvä.
Angstaan, no-lifeen ja jauhan paskaa.
Minulla on tunne kuin huutaisin jossain tyhjiössä lasikuvun alla niin että eleeni näkyy mutta ääntä ei kuulu.
Hätäännyin jo.
Omassa elämässä ei tapahdu yhtään mitään ja maailman asioihin en jaksa ottaa kantaa.
Paha kun olen.
Eilen illalla meni myöhään, kun yritin selittää pahaa oloani ja itkeskelin aika lailla.
Yhtään puhdasta tunnetta en muista kokeneeni, mutta toisaalta en tiedä onko sellaisia olemassakaan.
Miten voin siis parantua jos en tiedä millaiseksi tulla?

Tuesday, April 26, 2005

Oli huono olo, heikotti, pää sekaisin, puhelinkin auki.
Tällä kertaa olin yksinäni pimeässä ja pelkäsin.
Tulos oli aina vain pahempi.
Tuli mitta täyteen.
Jostakin minun piti lähteä hakemaan vaivaani apua.
Haluan jäädä sänkyyn kuolemaan hetkeksi, koska kärsimällä tämä menisi ohi.

Monday, April 25, 2005

Ai niin, eilen olin niin ahdistunut, että pistelin itseäni.
Viiltävä ajatus, ujo toive, pohjalla pelko.
Pitää varmaan keksiä jotain tekemistä.
Liian raskasta, liian paljon.
Koskee.
Tuntuu kamalalta.
Silmiin sattuu ja kahvikaan ei auta.
Yksinkertaistettuna ja hyvin lyhyesti, mä olen niin kovin väsynyt.
Nyt jo yli kuukausi epätoivoa.
Koskaan ei hyvä.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi, tyhmäksi ja kaikin tavoin huonoksi.
Juuri nyt tekisi hyvää käväistä päänsä ulkopuolella.
Ja tämä muka auttaa?
Kun tietäisi miten saisi asiat pois mielestä.
Palelee, kolottaa, pientä lämpöä ja tekisi mieli vain nukkua.
Meen tappaan demoneita Danten kanssa.
Minulla ei ole suunnitelmia, päämääriä, ei mitään aikeita.
Tällä viikolla jokainen päivä on kuin maanantai, tuskainen pitkä inha.
Pelkkää pahaa oloa.
Samaa kivikkoista savikkoa kaikki, jossa ei kasva mikään muu kuin katkeruus ja ikävä.
Miten voi olla kun ympärillä on niin paljon huonoa ja pahaa ja väärää?
Kun ei ole ketään lähellä, jota haluaisi suudella.
Olen tosi väsynyt.
Minunkin pitäisi lopettaa ennen kuin aloitankaan.