Tuesday, June 14, 2005
Tuntuu kuin olisin elänyt viimeisen vuoden maanalaista varjoelämää hengittäen lyhyin hengähdyksin virtuaali-ilmaa, joka tappaa minulta ilon ja valon ja kaikki maanpäälliset keijut ja haltiat.
Monday, June 13, 2005
Eli sen psykiatrin pitäisi kirjoittaa lisää lomaa ja B-todistus just nyt heti, etten joudu tyhjän päälle.
Jos ne nyt muutenkaan niin ihania ovat, mutta mun mielen ne saa aina raiteiltaan ja pelkkä ulosmeno alkaa tuntua suurelta tehtävältä.
Olen koko ajan kauhean raivon ja kiukun vallassa, se on ollut jo vuosia normaalitilani, että ärsyynnyn helposti, saan raivokohtauksia joita en hallitse ja lopulta jättäydyn yksin vetämään kamaa.
Perjantaina tuli nautitttua alkoholia niin paljon, ettei enää tarvinnut muuta kuin toipua krapulasta koko loppuviikonlopun ajan.
Sunday, June 12, 2005
Jos mun painajaiset oli lapsenakin näin kamalia, niin en ihmettele että miks aina aika ajoin pelkäsin nukkumaanmenoa.
Tässä vaiheessa sitä kai vaan tajuaa, että ei se aina ole ulkoisista asioista kiinni, vaan joku häiriö päässä.
Miksi ei voida antaa nauttia elämästä, kun se kerrankin on kunnossa, vaan pitää pudota takaisin masennukseen?
Räjähdysten etenemistä jäi vaan seuraamaan jonkinlaisella perverssillä mielenkiinnolla mikä oli läsnä tämänöisessäkin unessa ja sitä jopa toivoi lisää kammoa ja räjähdysten pysähtyminen unessa olisi itseasiassa ollut minulle, osallistujalle ja katsojalle, suuri pettymys.
Toissayönä kyseessä oli avaruussukkula jossa tapahtui ydinräjähdyksiä ja räjähdykset etenivät kokoajan valtavan aluksen toisiin osiin vaikka turvallisuussyistä radioaktiiviset ja saastuneet alueet suljettiin välittömästi.
Sattui yliluonnollisia tajuamisia ja unen maailma oli paranoidinen ja ikävän nihkeän likainen ja pakkomielteinen.
Pesin kauheasti mattoja pakkomielteisesti ja kaikkia muitakin rääsyjä ja unessa oli sellainen kompulsiivinen ja neuroottinen tunnelma kaiken aikaa.
Se tarkoitti unessa ainoastaan sitä, että mitä enemmän tyttö muuttuisi minuksi, sitä vähemmän minä lakkaisin olemasta minä ja haihtuisin pois, unohduksiin.
Miten pieni ihminen voi olla niin rakastunut ja täynnä onnea ja yhtäkkiä viikon sisällä kaikki vain nykäistään pois?
Saturday, June 11, 2005
Jos arkeen sisältyy vain epämääräistä kaverihengailua ja omatoimista touhuilua, käy huonosti: nukun päivät ja valvon yöt ja kohta en teekään yhtään mitään paitsi itkeskelen, se on todettu.
Olen jo oppinut, että tarvitsen muiden asettamia suhteellisen säännöllisiä aikatauluja pysyäkseni erossa masennuksesta: luentoja tai mitä tahansa työtä.
Yleensä kaikki menee aivan mukavasti, nipistely taltutetaan parin Buranan avulla, mutta nyt kompastuin vihlaisuun ja myöhemmin konttasin portaat ylös sänkyyn vapisemaan.
Edellisessä asunnossa en tainnut nähdä yhtä ainoaa ötökkää, en hämähäkkiä enkä mitään lentäviä kauhuja.
Kunnon syömishäiriöisen tavoin myös mun aamiainen on purkkirivi keittiön pöydällä: masennuslääke, kilpirauhaslääke, antibiootti, monivitamiini, c-vitamiini, omega-3 kapselit, kalsiumit ja kromi.
Minulla ei ole juuri nyt mitään, minkä avulla kerta kaikkiaan voisin kääntää itseni pois päältä, ja kasata itseni.
Friday, June 10, 2005
Tahdon työntää pään vesiämpäriin ja pitää sitä siellä, kunnes se on pakko nostaa ylös ja kiskaista henkeä sisään taas varmana siitä, että haluaa elää.
Thursday, June 09, 2005
Sitten elämässä sattuu kuitenkin aina ikäviä juttuja jotka pakosti vaikuttavat ihmiseen joka saa traumoja jo parvekkeelle menosta.
Toissayönä en nukkunut pisaraakaan vaikka otin kahdet eri unilääkkeet — ensin stilnoctit ja sitten tenoxit.
Nyt on tylsä olo kun join eilen viiniä ja sain siitä tälläisen hitaan, ällön jälkiolon kuten toisinaan.
Wednesday, June 08, 2005
Yllättäen sain tiedon, että minut oli vahingossa myrkytetty, olin syönyt jotain joka olisi pitänyt jättää syömättä.
Olo on edelleen täydellisen epäselvä, tyhjä ja tietämätön, mutta päivän niskakipu, päänsärky, vasemman lonkan ja polven kolotus, väsymys, hajatajuisuus ja epämääräinen vatsakipu hellittivät.
Tuesday, June 07, 2005
Näinhän siinä käy, että kun paahtaa viikkokaupalla lepäämättä kunnolla, tuntee yhtenä iltana epätavallisen raskauden jäsenissään ja herää aamulla kurkku karheana ja keho särkevänä.
Monday, June 06, 2005
Pahimmillaan kipu menee läpi selkään ja on niin kova, että hengittäminen on hankalaa ja käveleminen mahdotonta.
Haluaa vaan valittaa kaikesta turhasta ja epäolennaisesta, eikä päässä liiku yhtäkään järkevää tai hyvää ajatusta.
Päähän koskee, olen virkeä kuin kolmen viikon valvomisen jälkeen ja kaikki mainiot suunnitelmatkin ovat menneet ihan selälleen.
Sitä tulee miettineensä sanomiaan asioita vasta kahdeksan minuutin päästä, ja keskittymiskyky on miinus kolme.
Pienten rutiinien rikkominen ja elinpiirin varioiminen tuovat vaihtelua ja poistavat jatkuvaa koomaa, jonka syyt lienevät pimennossa.
Sunday, June 05, 2005
Olen myös saanut viisaudenhampaani ärtymään ja ilmeisesti ainakin yhden havaittavan reiän hampaaseeni.
Saturday, June 04, 2005
Päivät mä olen liian väsynyt ajattelemaan tai tekemään mitään ja yöt mä pyörin sängyssä hiestä märkänä ja ajattelen ja ajattelen ja ajattelen.
Pinnani on sietänyt niin paljon kiristämistä viimeisen neljän vuoden aikana että oli vain ajan kysymys milloin se napsahtaa poikki.
Painajaisistani pahimpia ovat ne, joissa kammo ei tunnu suoraan, vaan odottaa mieltä hiertävänä vaiettuna tietona, että olen sopeutunut johonkin, johon ei enää koskaan pitänyt sopeutua.
Friday, June 03, 2005
Mutta toisaalta eihän itseään voi suojata aivan täysin ja käyttää koko elämäänsä maaten sängyssä Dostojevskia lukien ja nukkuen jos ei muusta syystä niin siitä että rahat luultavasti loppuu jossain vaiheessa ja saa makuuhaavoja.
Tilalle ryöpsähtää äkkiarvaamatta suru ja tietoisuus siitä, että ei se elämä elämättä tule eletyksi.
Thursday, June 02, 2005
Sen verran tuskaista on ollut kuitenkin, että en ihan helpolla päästä samanlaista riippuvaisuutta muodostumaan.
Minusta päiväsairaalan sohvalla istuminen ja vielä masentuneempien tuijottelu ei ole järkevää tekemistä.
En ole tehnyt sitä, mikä olisi luontevinta, eli pelkkä vetelehdintä ja seksi ja runoilu, koska pelkään helvetisti, että silloin musta tulisi ihan tylsä ja yksisilmäinen.
Olin tuskainen ja ahdistunut siitä, ettei elämässäni ollut mitään valmista, ei edes suunnitelmia, selkeää suuntaa tulevaisuudelle.
Olen hyvin uupunut varsinkin kun mentaaliset mielikuvani päätyvät koko ajan sairasvuoteeni tai kuolinvuoteeni ääreen.
Wednesday, June 01, 2005
Olen terve kuin pukki vaikka usein toivon sairastelevani enemmän kun se vähentää masennusta ja ahdistusta.
En tahdo mennä nukkumaan, koska en jaksa tätä kaikkea uudelleen huomenna enkä sitä seuraavanakaan päivänä.